Olen päässyt kuulemaan useissa tilaisuuksissa ikäihmisten suhtautumista digitaalisiin palveluihin. Maailma digitalisoituu vauhdilla ja siinä asiassa Suomi kulkee etunenässä. Valitettavan usein digipalveluilla haetaan säästöjä ja mieli tekisi sanoa ”ja sen huomaa”.

Tässä asiassa ei voi niputtaa kaikkia ikäihmisiä ja ihmisiä ylipäänsä yhteen. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Tärkeintä on, että jos digipalveluja otetaan käyttöön, niihin on selkeä ohjaus ja opastus ja ne ovat helppokäyttöisiä ja turvallisia. Jos kunta/hyvinvointialue niitä tarjoaa, pitää sieltä tulla myös opastus. Järjestöt tekevät tässä asiassa korvaamatonta työtä, mutta vastuu on kunnalla.  Keskusteluissa on mainittu, että kirjautumisen on oltava yksinkertainen ja tarkoituksenmukainen. Jotkut ovat kertoneet, että heille videolääkäri sopii, koska he osaavat käyttää sovellusta ja silloin ei tarvitse lähteä kodista liikkeelle, varsinkin jos matka koetaan hankalaksi. Laboratoriolähete hoituu hyvin videon kautta. Monelle ikäihmiselle ovat myös erilaiset digitaaliset keskustelukerhot mieleisiä. Tiedämme kokemuksesta, miten videopuhelu läheiselle on korvaamaton kontakti, jos et voi tavata henkilökohtaisesti ja sama toimii myös ystävien ja tuttavien kanssa. Ihminen on kuitenkin päästävä tapaamaan aina, kun se koetaan tarpeelliseksi.

Julkinen liikenne miettii nyt osin uudestaan digitalisoitumistaan. HSL:n mobiilisovellus on hyvä, mutta kaikille sen käyttö ei ole mahdollista. Ostapa siis lippu R-kioskilta kalliimpaan hintaan. Jos haluat sen samaan hintaan kuin muut, voit noutaa paperilipun kunnan palvelupisteestä. On siis tiedettävä oikeat paikat, aukioloajat ja varattava aikaa sekä mahdolliseen jonottamiseen että ylimääräiseen kävelyyn. Entäpä jos mietittäisiin, miten tämän koko ongelman voisi ratkaista. Ilmainen julkisen liikenteen käyttöoikeus yli 65-vuotiaille lisäisi yhteisöllisyyttä, toisi virkistystä päiviin, helpottaisi liikkumista hyvinvointialueen palveluihin ja toimisi myös ympäristön hyväksi.