Kun seuraa median mielipidekirjoituksia ja kommentteja, havaitsee helposti yhden asian. Koulun pitää hoitaa aina vaan uusia asioita. Kirjailija Tommi Kinnunen on sanonut, että ”oli asia mikä tahansa, niin koulu hoitaa”, oli kyseessä valtion velkasuhteet, kansallinen masennus tai epäterveellinen ruokavalio.  Yhteiskunnan ongelmat kirjataan opetussuunnitelmaan ja oletetaan, että koulu ratkaisee ne. Tiettyyn rajaan asti onkin hyvä ajatella, että perusopetuksessa tavoitetaan koko ikäluokka ja sitä kautta on mahdollista vaikuttaa. Koulu on kuitenkin ennen kaikkea kasvun ja oppimisen paikka, jonka yleissivistävyydestä ja uusien taitojen oppimisesta tulee pitää huolta. Myös Pisa-tuloksista ollaan huolissaan. Suomi on edelleen hyvin sijoittunut, monet meidän edellä olevat maat tulevat suorituspaineisista kulttuureista, joissa yhteisöllisyys jää vähemmälle. Suomessa nuorten luovan ajattelun taidot ovat korkeatasoisia. Sitä taitoa, jos mitä, tarvitaan tulevaisuudessa.

Vielä voimme ajatella koulua suhteessa maailman nykymenoon. Koulussa pontevasti selvitetään päivittäin ongelmia ja riitatilanteita. Opetetaan puhumaan kauniisti ja kunnioittamaan toisia. Ulkopuolinen maailma on täynnä epäkunnioittavaa käytöstä, vihapuhetta ja sotia. Hyvään opettamista koulu ei luovuta, mutta toimintakenttä on melkoinen. Tarvitaan uusia rakenteellisia ratkaisuja koko yhteiskunnassa, jossa perheille jää enemmän aikaa lapsilleen ja nuorilleen ja perheiden hyvinvointia tuetaan entistä enemmän. Tämä tuki ja aika kuuluu myös Suomen vahvoille opettajille heidän kasvatustyössään.

Kuva Jokirinteen koulun ruokalan teoksesta.